SFS-ISO 42010 -standardin kuvaus
SFS-ISO/IEC/IEEE 42010 on kansainvälinen standardi, joka määrittelee periaatteet ja rakenteen sovellus- ja ohjelmistoarkkitehtuurien kuvaamiselle. Se määrittelee myös arkkitehtuurikuvauksen viitekehyksen, jota käytetään eri sidosryhmien tarpeiden huomioimiseen arkkitehtuuridokumentaatiossa. Standardi käyttää termiä järjestelmä, jonka sijasta Suomi.fi kehittäjille -yhteistyössä laaditussa Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurisanastossa käytetään käsitettä sovellus.
SFS-ISO 42010 -standardissa keskeisiä käsitteitä ovat
- Arkkitehtuurin kuvaus (Architecture Description): Dokumentti tai joukko dokumentteja, joissa esitetään järjestelmän arkkitehtuuri. Kuvaus sisältää arkkitehtuurin näkökulmat ja näkymät.
- Sidosryhmät (Stakeholders): Kaikki ne tahot, jotka ovat kiinnostuneita järjestelmän arkkitehtuurista ja sen toiminnasta. Esimerkkejä sidosryhmistä voivat olla kehittäjät, käyttäjät ja omistajat.
- Näkökulmat (Viewpoints): Standardissa määriteltyjä tapoja tarkastella arkkitehtuuria. Ne tarjoavat mallin sille, kuinka tietyt arkkitehtuurin näkymät voidaan tuottaa.
- Näkymät (Views): Konkreettisia esityksiä arkkitehtuurista, jotka vastaavat tiettyyn näkökulmaan ja sidosryhmän tarpeisiin. Esimerkiksi tietyn näkökulman mukainen näkymä voisi kuvata järjestelmän loogisen rakenteen.
- Arkkitehtuurin vaatimukset (Architecture Requirements): Määritelmät niille vaatimuksille ja rajoitteille, joita järjestelmän arkkitehtuurin on noudatettava.
SFS-ISO 42010 -standardi pyrkii yhtenäistämään tapaa, jolla arkkitehtuurit kuvataan ja varmistamaan, että eri osapuolet ymmärtävät järjestelmän rakenteen ja toimintaperiaatteet samalla tavalla. Standardi soveltuu erityisesti suurten ja monimutkaisten järjestelmien arkkitehtuurien kuvaamiseen ja auttaa eri sidosryhmiä kommunikoimaan ja tekemään päätöksiä arkkitehtuurin suhteen.